Shiba on alunperin kehitetty pienriistan metsästämiseen. Rotu on yksi maailman alkukantaisimmista ja on ymmärrettävä, että vaikka se toimiikin nykyään kaikkialla maailmassa lähestulkoon ainoastaan seurakoirana, sen ominaisuudet (mm. tarkkaavaisuus ja terhakkuus ympäristöä kohtaan, riistavietti) ovat pitkälti metsästyskoiramaisia. Kohtalainen riistaviettisyyskään ei kuitenkaan ole välttämättä seurakoiralle huono ominaisuus ‒ oikein suunnattuna sitä on myös helppo käyttää hyväksi koiran koulutuksessa ja motivoinnissa. Vapaana ulkoiluttamisen suhteen tämä tosin edellyttää varovaisuutta, mutta pennun johdonmukaisella koulutuksella useimmille shiboille pystyy sopivassa ympäristössä antamaan vapautta omistajan valvovan silmän alla myös hihnan mitan yli.
Shiba on luonteeltaan "suuri" koira. Koostaan huolimatta se uskoo toisinaan olevansa maailman ylivertaisin olento. Japanilaisilla on kolme sanaa kuvaamaan shiban luonnetta: "Kan-i", "ryousei" ja "soboku". Edellä mainitut termit ovat monipuolisia ja melko haastavia selitettäväksi selkeästi, ja toisinaan niiden kokonaisvaltainen ymmärtäminen saattaa itseasiassa vaatia rotuun tutustumista pidemmänkin ajan. Seuraavassa on oma käännökseni japanilaisen shibakasvattajan Nobuo Atsumin kertoman ja kirjoittaman englanninkielisen tekstin pohjalta: "Kan-i tarkoittaa intensiivista voimaa ja aatelisuutta yhdistettynä pelottomaan luonteeseen. Shibat voivat olla voimakasluonteisia ja vahvoja olematta kuitenkaan aggressiivia. Niiden tulisi ilmaista myös lannistumatonta ja jaloa läsnäoloa. Ryousei tarkoittaa uskollisuutta ja kuuliaisuutta. Shiboilla tulisi olla täysipainoinen luottamus ja kiintymys omistajaansa ‒ vahva sidos yhteiseen kumppanuuteen. Shiban valloittava puoli on Soboku, luonnollinen kauneus, joka muodostuu liioittelemattomasta ulkomuodosta ja viehkeästä, teeskentelemättömästä eleganssista." Shiboihin on siis rakennettu yhdistelmä rohkeutta, itsetietoisuutta, arvokkuutta, kuuliaisuutta, uskollisuutta ja itämaista, vinosilmäistä kauneutta. Yhdessä nämä ominaisuudet muodostavat shibasta mielestäni lähes vastustamattoman!
Täsmälleen oikea yhdistelmä kan-i:ta, ryouseita ja sobokua on toki harvinaisuus, mutta jokaisella shibalta löytyy varmasti joitakin edellä mainittuja piirteitä. Shibat vaativat tietynlaista ymmärrystä viehkeää luonnettaan kohtaan, mutta tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että se oikeuttaisi koiran käyttäytymään huonosti tai ettei koiraa kannattaisi huolellisesti kouluttaa. Luontaisen johtajuutensa vuoksi aivan kaikki shibat eivät aina välitä vieraiden koirien seurasta tai esim. koirapuistoilusta, mutta hyväluonteisen shiban tulisi arvokkaan ja kuuliaisen luonteensa ansiosta olla piittaamatta murisevista koirista ja jaksaa vaikkapa näyttelytuomarin tunnustelut "mestarinsa" (omistajansa) toiveesta. Itselleni kaikkein mieleisin shiba tosin on myös sopivasti sosiaalinen ja hyvällä sosiaalistamisella, laumanjohtamisella ja koiran elekieltä ymmärtämällä pystyy jokainen omistaja itsekin jonkin verran vaikuttamaan koiransa sosiaalisuuteen.
Kun kasvatuksessa nartun ja uroksen luonteelliset ominaisuudet otetaan kunnolla huomioon ja jalostukseen valitaan kaikin puolin toisiaan täydentävä yhdistelmä, taataan perinnöllisesti hyvät lähtökohdat pennun ja sopivien omistajien, perheenjäsenten, yhteiselämälle. Saman pentueen sisarustenkin välillä on kuitenkin eroja, joten on hyvä pyrkiä löytämään pennunottajalle luonteenominaisuuksiltaan sopivin pentu. Pehmeämpi koira voi olla ihanteellinen rauhalliselle, itsekin "pehmeälle" omistajalle ja kotikoiraksi, mutta usein reippaaseen harrastamiseen, kuten agilityyn, kohtuullisen vilkas ja rohkea pentu on puolestaan parempi vaihtoehto.
Shiban luonne on kehittynyt viime vuosikymmenen aikana Suomessakin jo paljon eteenpäin, mutta edelleen rodun parissa tavataan toisinaan mm. arkuutta, aggressiivisuutta, terävyyttä ja liiallista pehmeyttä. Kolmesta japanilaisten määrittelemästä ominaisuudesta "Ryousei" on useimmiten ainakin puolittain unohdettu; se siis todella tarkoittaa lojaalisuutta ja tottelevaisuutta shiban läheisimpiä ihmisiä kohtaan. Sen perusteella ja rodun alkuperäistä metsästystaustaa kunnioittamalla voidaan shiban luonteesta edelleen hakea lisää ns. seurakoiramaisemmiksi usein lueteltavia puolia. Kyllä seurakoirallakin on oma tahto ja vastaavasti metsästyskoira tarvitsee kykyä pelata yhteen omistajansa kanssa. Todellisuudessa aito japanilaistyyppinen shiba, joka osoittaa täyttä potentiaalia niin kan-i:n, ryousein kuin sobokun osalta, on mitä miellyttävin koko perheen lemmikki ja persoonallinen harrastelukoira omistajan niin halutessa. Aikuisen shiban luonteessa ihanteellisia piirteitä ovat mielestäni lisäksi ystävällisyys, kohtuullinen vilkkaus ja energisyys (mutta kuitenkin kyky rauhoittua, keskittyä), sopiva vietikkyys sekä kohtalainen avoimuus. Henkilökohtaisesti pidän shiboista, jotka osaavat rauhoittua sisällä, mutta ovat tarvittaessa valmiita toimintaan yhdessä omistajansa kanssa kippura iloisesti selän päälle kaartuneena.
Rodun alkukantaisuus tuo mukanaan melko hyvän terveydentilanteen ja rotu onkin pitkäikäinen. Hyvää terveystilannetta on kuitenkin ehdottomasti vaalittava jatkossakin ja silmä-, polvi-, kyynär- sekä lonkkatutkimukset ovat suositeltavia. Terveystutkimuksia tehdään toistaiseksi valitettavan vähän ja muutenkin terveystietoa tai -tilastoja on vielä hieman huonosti saatavilla. Valitettavasti eri koiraroduissa on tullut esiin paljon lisää ongelmia viime vuosina, eikä shiba rotuna ole poikkeus siinä mielessä, että se pysyisi terveenä itsestään. Luusto-ongelmien lisäksi esimerkiksi shiboillakin melko usein tavattaviin hammaspuutoksiin ja koiralle ikäviin allergioihin sekä iho-ongelmiin on suhtauduttava huolellisesti. Muutaman hampaan puutokset eivät sinänsä koiran omaa elämää millään tapaa haittaa, mutta kuten myös muiden terveysongelmien kanssa, niiden hallitseminen on tärkeää rodun tulevaisuuden kannalta. Terveyteen liittyen on hyvä myös ottaa huomioon rodun kapea geenipohja, joten laadukkaille tuontikoirille ja ulkomaalaisille uroksille on tarvetta eikä yhden yksittäisen koiran valtava jalostuskäyttö yleensä ole perustelua.
Ulkonäöltään tavoitteenani on kasvattaa rotumääritelmää mukailevia, terverakenteisia, hyväilmeisiä, tasapainoisia shiboja. Suomalaisen rotumääritelmän lisäksi pidän tärkeänä noudattaa shibojen alkuperäisen japanilaisen NIPPO-järjestön määrittelemiä suuntaviivoja.
