Iitun harrastukset
Olemme harrastaneet Iitun kanssa tokoa, agilitya, näyttelyitä ja silloin tällöin Iitu pääsee myös metsälle nuuskuttelemaan verijälkeä pitkin. Tokossa saavutimme kolmannen eli viimeisen ALO1-tuloksen 16.9.2007 - Iitusta tuli näin ensimmäinen suomalainen tokokoularin (TK1) saavuttanut shiba! Suomen muotovalioksi Iitu valioitui toukokuussa 2007 ja näyttelykehissä tulemme jatkossa pyörähtelemään varmaankin muutaman kerran vuodessa. Pääasia on viettää mukavia hetkiä koirien ja koiraihmisten parissa sekä oppia uutta hyvässä ohjauksessa.
- HARRASTUSTULOKSIA
- NÄYTTELYTULOKSET JA -ARVOSTELUT
TOKO
TOKO- eli tottelevaisuuskoulutusryhmään liityimme Iitun kanssa alkukeväällä 2006. Treenit meillä on kutakuinkin joka toinen viikko, mikä sopiikin hyvin shibamaiseen aikatauluun, ja kotona tietysti pääasiallinen treenaaminen tapahtuu. Tokoa treenailemme usein ihan lenkin yhteydessä, esimerkiksi paikallaanmakuu on sellainen liike joka vaatii jatkuvaa ylläpitoa ja vaikeusasteen nostamista. Alokasluokassa startattiin ensimmäisen kerran 18.11.06, josta tuloksena upeasti 178 pistettä ja I-tulos. Seuraava ykkönen saavutettiin Iitun kaksivuotispäivänä 19.5.2007 (182,5p) ja kolmas upeasti 185 pisteellä kera kunniapalkinnon 16.9.2006! Näin ollen Iitu sai siis nimensä eteen uuden tittelin: TK1-koulutustunnuksen! Nyt katsotaan miten lähtee sujumaan tästä eteenpäin vaikeammissa luokissa.
Parhaillaan on menossa vanhan kertaamisen lisäksi avoimen- ja voittajaluokan liikkeiden opettelua; muun muassa ruutua, ohjattua noutoa ja tunnareita. Iitun parhaana puolena tokossa tulee esiin nopea oppimiskyky ja kiinnostuneisuus oppia uutta, kun taas nuoren koiran keskittymiskyvyn kanssa saa vielä toisinaan tehdä hommia. Tokossa käytän palkkana niin herkkuja kuin erilaisia lelujakin.
Näyttelyt
Näyttelyissä aloimme käymään heti Iitun tultua neljän kuukauden ikään. Mätsäreissä kävimme ahkerasti opettelemassa kehäkäytöstä ja iloiseksi yllätyksekseni pikkuinen shibapentu pärjäsikin hyvin! Sijoitumme kahdessa ensimmäisessä mätsärissämme monenkymmenen pennun joukosta punaisten toisiksi ja hieman myöhemmin Halikossa Iitu oli lopulta jopa match shown BIS-1! Epävirallisissa pentunäyttelyissäkin tyttö pärjäsi erinomaisesti, saaden joka kerta kunniapalkinnon, erittäin hyvän arvostelun ja ollen kahdesti ROP-pentu.
Kolmesta ensimmäisestä juniori-iän näyttelyistä turkittomalle ja vielä kehittymättömälle shiballe mukaan tuli punainen nauha eli erittäin hyvä, mutta Tammelan ryhmänäyttelyssä heinäkuun alussa tyttö sai erinomaisen, oli paras narttu kera ensimmäisen SERTin ja lopulta vielä ROP! Iitu selvästikin kehittyi valmiiksi vasta myöhemmin kesän -06 kuluessa, ja sen jälkeen onkin sitten laatuarvostelussa erinomaista tullut tuomarilta kuin tuomarilta. Keväällä 2007 Iitu nappasi molemmista käymistään näyttelyistä sertifikaatit (samalla kahdesti peräkkäin myös rotunsa paras) ja näin ollen valioitui Suomen muotovalioksi Paraisilla 27.5.2007 - kahden vuoden ja kahdeksan päivän ikäisenä! Jatkossa näyttelyissä on tarkoitus käydä piipahtamassa varmaankin pari kertaa vuodessa, esiintymiseenkin kun on löytynyt pikkuhiljaa yhteinen sävel ja Iitua on ilo esittää.
Agility
Agilityn aloitimme tammi-helmikuussa 2006. Parhaillaan emme enää treenaa säännöllisesti, mutta tilaisuuden tullen vedetään kyllä aina läpi rata tai kaksikin. Iitu tulkitsee eleet ja ohjaukseni todella taitavasti ja on siten helppo ohjattava. Myös uusien asioiden opettelu käy hetkessä. Agilityssa oman hankaluutensa aiheuttavat juoksut, sillä koiran vauhti taantuu joksikin aikaa niiden jälkeen ja tämä sotkee treenaamista / edistymistä. Parhaimmillaan Iitusta kyllä olisi varmasti pitkällekin - sääli vain, että yleensä silloin ohjaaja on se joka vuorostaan söhlii suorituksen. Möllikisoissahan olemme käyneet harjoittelemessa ja onpa yksi voittokin sieltä plakkarissa! Agilityssä Iitun ehdottomat lempiesteet ovat kontaktiesteet, etenkin A-este ja puomi.
MEJÄ
MEJÄ:n eli metsästyskoirien jäljestyskokeeseen osallistumisoikeuden shibat saivat 1.4.2006. Akita & Shiba ry:n yhdistyksen kesäpäivillä (-06) saimme ensimmäisen opastuksen sekä kokeilukerran verijäljen maailmaan ja tämän jälkeen teimme muutamia jälkiä omatoimisesti. Kesä-heinäkuussa kävimme sitten kaksiosaisen verijälkikurssin Turussa, jossa ensimmäisellä kerralla kertailimme perusteita ja toisella osuudella syvennyimme jo pidempiin jälkiin, kulmiin, katkoksiin ja makauksiin. Tästä olemme jatkaneet pikkuhiljaa kasvattaen jäljen pituutta ja vaikutta. Iitu on älynnyt idean todella nopeasti ja tuntuu pitävän jäljestämisestä.