Olen aloitteleva shibakasvattaja, kotoisin Länsi-Suomesta, Halikosta, joka sijaitsee n. 50km Turusta Helsinkiin päin. Opiskelen kuitenkin Vaasan Yliopistossa tietotekniikkaa ja viestintätieteitä, joten vaikutamme siis Pohjanmaalla shibojeni Tiukun ja Helmin kanssa. Ensimmäinen shibani Iitu ja bläkkärityttö Aata asuvat kotona Halikossa vanhempieni huomassa.

Ensimmäinen koiramme meille tuli alkuvuodesta -93, jolloin itse olin päässyt vasta reilun kolmen vuoden ikään. Soopeli tiibetinspanieli uros "Peetu" oli suuresta egostaan huolimatta lapsiperheeseen ihanteellinen lemmikki. Peetun ehdittyä jo veteraani-ikään, innostuin enemmän koiran kanssa touhuilusta ja temppujen opettamisesta. Peetu oli aina täydellä tarmollaan mukana kun Suurta Herkkua eli juustoa (sitä-jota-ei-ollut-hyvä-sanoa-ääneen) oli tiedossa!

Peetun siirryttyä enkelikoiraksi vuoden 2005 alkupuolella, uuden koiran ottaminen tuli ajankohtaiseksi. Selailtuamme koirakirjoja silmiimme sattui kuva shibasta ja sen kaunis, mutta "peruskoiramainen" ja liioittelematon olemus viehätti monella tapaa. Terveenä, pienikokoisena, helppohoitoisena, hiljaisena ja monipuolisena rotuna shiba vaikutti olevan meille hyvin sopiva rotu. Muutaman kuukauden jälkeen oma pentu löytyi, kun Vuohtoniemen Mirvan Vilma-shiballe syntyi Tampereelle kolme ihanaa pentua. Ensimmäisenä syntynyt tyttö haettiin kotiin heinäkuussa ja Iitu kietoi nopeasti koko perheen kippuransa ympärille.

Siitä kaikki onkin sitten lähtenyt! Marraskuussa 2008 pikkuinen Tiuku tassutteli Ruotsin laivasta Suomen maankamaralle. Vuonna 2011 laumamme kasvoi useammankin kertaa. Kokoonpanona on tällä hetkellä itselläni kaksi shibaa, vanhemmillani toiset kaksi ja lisäksi minulla on jalostusmielessä muutamia sijoitus-/yhteisomistuskoiria. Ehkäpä lauma kasvaa sijoitus- ja yhteisomistuskoirien myötä tulevaisuudessakin, jotta pystyn panostamaan jalostuskoirieni laatuun. Shibojeni myötä olen kiinnostunut kovasti niin koiraharrastamisesta kuin kasvattamisestakin ja näitä toivottavasti pääsen tulevaisuudessakin harjoittamaan. Toiveissani on tulevaisuudessa kasvattaa keskimäärin yksi pentue vuodessa.

Koiraharrastaminen lähti liikkeelle heti Iitun saavuttua. Viimeistään pentukurssilta sain kipinän harrastamiseen enemmänkin ja Iitun ollessa alle vuotias, kuvioihin tulivat mukaan sekä toko että agility. Kävimme Iitun kanssa lisäksi mätsäreissä ja pentunäyttelyissä, ja menestyksen siivittäminä jatkoimme näyttely-harrastusta myöhemminkin. Tutustuimme myös MEJÄän, ensin peruskurssin verran ja sitten itsenäisesti muutamia jälkiä tehden. Iitun kanssa lempiharrastukseksi nousi lopulta kuitenkin tottelevaisuus, ja vaikka helppoa matkan varrella aina ei ole ollut, lopulta Iitusta kehkeytyi tasaisen varma suorittaja ja treenikaveri, jonka kanssa on aina ilo treenata. Syksyllä 2007 saavutimme TK1-koulutustunnuksen ja olen valtavan ylpeä siitä, että juuri Iitu on ensimmäinen shiba Suomessa joka moiseen saavutukseen on pystynyt. :)

Tiukun kanssa päälajiksemme on noussut agility ja myöhemmin olisi kiva jatkaa Tiukun kanssa jäljestyksen opettelua. Kolmas shibani, Saksan tuonti "Helmi", on vielä nuori, mutta tulemme kokeilemaan hänen kanssaan näyttelyiden lisäksi varmaan sekä tokoa että agia, potentiaalia tuntuu olevan :) Koirien kanssa harrastaminen on tärkeä osa elämääni ja eri lajien treenaaminen on mielestäni erinomainen tapa lujittaa suhdetta koiraan, antaa koiralle kokemuksia ja oppia uutta.

Asuessani vielä Halikossa toimin Koirakerho Tassuilla koulutusohjaajana. Kasvattajan peruskurssin suoritin keväällä 2008 ja kennelnimi "Mirai No" luovutettiin minulle seuraavan vuoden alussa. Toiveissani on päästä kouluttautumaan myöhemmin lisää sekä koiraharrastamisen että -kasvattamisen saralla. Tarkemmin ajatuksiani kasvattamiseen liittyen voi lukea sivujeni Kasvatus -osiosta.

Olen Suomen kennelliiton, Suomen Shiba ry:n ja Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki ry:n (HETI ry) jäsen. Harrastusseuranani toimii tätä nykyä VAS (Vaasan agilityseura). Lämpimästi tervetuloa tutustumaan kotisivuihini!