Olen aloitteleva shibakasvattaja, kotoisin Länsi-Suomesta, Halikosta, joka sijaitsee n. 50km Turusta Helsinkiin päin. Opiskelen kuitenkin Vaasan Yliopistossa tietotekniikkaa ja viestintätieteitä, joten vaikutamme pääosin siis Pohjanmaalla uutukaisen Tiuku-shibani kanssa. Iitu asuu kotona Halikossa perheeni huomassa.

Ensimmäinen koiramme meille tuli alkuvuodesta -93, jolloin itse olin päässyt vasta reilun kolmen vuoden ikään. Soopeli tiibetinspanieli uros "Peetu" oli suuresta egostaan huolimatta lapsiperheeseen ihanteellinen lemmikki. Peetun ehdittyä jo veteraani-ikään, innostuin opettamaan sille uusia temppuja perinteisen tassun antamisen lisäksi. Peetu oli aina täydellä tarmollaan mukana kun Suurta Herkkua eli juustoa (sitä-jota-ei-ollut-hyvä-sanoa-ääneen) oli tiedossa!

Peetun siirryttyä enkelikoiraksi vuoden 2005 alkupuolella, uuden koiran ottaminen tuli ajankohtaiseksi. Selailtuamme koirakirjoja silmiimme sattui kuva shibasta ja sen kaunis, mutta "peruskoiramainen" ja liioittelematon olemus viehätti monella tapaa. Terveenä, pienikokoisena, helppohoitoisena, hiljaisena ja monipuolisena rotuna shiba vaikutti olevan meille hyvin sopiva rotu. Muutaman kuukauden jälkeen oma pentu löytyi, kun Vuohtoniemen Mirvan Vilma-shiballe syntyi Tampereelle kolme ihanaa pentua. Ensimmäisenä syntynyt tyttö haettiin kotiin heinäkuussa ja Iitu kietoi nopeasti koko perheen kippuransa ympärille.

Siitä kaikki onkin sitten lähtenyt, ja marraskuussa 2008 pikkuinen Tiuku tassutteli Ruotsin laivasta Suomen maankamaralle. Shibojeni myötä olen kiinnostunut kovasti niin koiraharrastamisesta kuin kasvattamisestakin ja näitä toivottavasti pääsen tulevaisuudessakin harjoittamaan.

Koiraharrastaminen lähti liikkeelle heti Iitun saavuttua. Viimeistään pentukurssilta sain kipinän harrastamiseen enemmänkin ja Iitun ollessa alle vuotias, kuvioihin tulivat mukaan sekä toko että agility. Kävimme Iitun kanssa lisäksi mätsäreissä ja pentunäyttelyissä, ja menestyksen siivittäminä jatkoimme näyttely-harrastusta myöhemminkin. Tutustuimme myös MEJÄän, ensin peruskurssin verran ja sitten itsenäisesti muutamia jälkiä tehden. Iitun kanssa lempiharrastukseksi nousi lopulta kuitenkin tottelevaisuus, ja vaikka helppoa matkan varrella aina ei ole ollut, lopulta Iitusta kehkeytyi tasaisen varma suorittaja ja treenikaveri, jonka kanssa on aina ilo treenata. Syksyllä 2007 saavutimme TK1-koulutustunnuksen ja olen valtavan ylpeä siitä, että juuri Iitu on ensimmäinen shiba Suomessa joka moiseen saavutukseen on pystynyt. :)

Tiukun kanssa olemme ehtineet tähän mennessä suorittamaan näyttely- ja arkitottelevaisuuskurssit. Kurssit ovat menneet oikein mainiosti ja näyttelyurakin on ehditty avaamaan mukavin suorituksin. Treenatessa Tiuku on melko voimakkaasti leikillä palkkautuva, joten luulen että kaikkein parhaiten päälajiksemme voisi sopia agility. Kesällä 2010 pääsimmekin mukaan agilityn alkeiskurssille ja myös tokon treenailua jatkettiin jatkokurssin muodossa. Aika näyttää, suuntaammeko Tiukun kanssa kisakentille jommassa kummassa lajissa. :) Myös jäljestämistä on tarkoitus lähteä Tiukun kanssa kokeilemaan tulevina vuosina.

Asuessani vielä Halikossa toimin Koirakerho Tassuilla koulutusohjaajana. Kasvattajan peruskurssin suoritin keväällä 2008 ja kennelnimi "Mirai No" luovutettiin minulle seuraavan vuoden alussa. Toiveissani on päästä kouluttautumaan myöhemmin lisää sekä koiraharrastamisen että -kasvattamisen saralla. Tarkemmin ajatuksiani kasvattamiseen liittyen voi lukea sivujeni Kasvatus -osiosta.

Olen Suomen kennelliiton ja Suomen Shiba ry:n jäsen. Harrastusseuranani toimii tätä nykyä VAS (Vaasan agilityurheilijat). Lämpimästi tervetuloa tutustumaan kotisivuihini!